Hiilitehokkuus voidaan sisällyttää suunnitelmiin heti alusta alkaen. Optimaalisen muototekijän ja oikeanlaisen rakenteen avulla arkkitehdit ja rakennuttajat voivat määrittää rakennusten hiilijalanjäljen pienentämisen kurssin heti alusta alkaen.
Muototekijä kuvaa rakennuksen ulkokuoren ja hyötypinta-alan välistä suhdetta ja määrittää rakennuksen ulkokuoren valmistukseen sovellettavan hiilibudjetin. Kun hyötypinta-alan hiilidioksidipäästö on vakio, rakennuksen, jonka muototekijä on epäsuotuisa, julkisivuun voi sisältyä paljon vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin rakennuksen, jonka muototekijä on edullisempi. Erinomaisen muototekijän ja riittävästi materiaalia käyttävän ratkaisun varmistamiseksi on siis tärkeää, että rakennuksen suunnittelussa pyritään mahdollisimman kompaktiin rakennuksen ulkokuoreen ja mahdollisimman suureen hyötypinta-alaan. Eikä vähähiilinen julkisivurakentaminen välttämättä heikennä luovaa vapautta. Tämä johtuu siitä, että hiilioptimoidut rakenteet tarjoavat myös paljon suunnitteluvapautta vaikuttamatta kielteisesti rakennuksen kokonaishiilijalanjälkeen.
Erityisesti käytönaikaiset hiilidioksidipäästöt riippuvat suuresti muototekijästä. Mitä parempi on rakennuksen ulkokuoren suhde hyötypinta-alaan, sitä pienempi on rakennuksen käytön aikainen energiantarve ja CO₂-päästöt.
Tulevaisuudessa tuotesidonnaisen hiilen suhteellinen vaikutus rakennuksen kokonaispäästöihin (koko elinkaaren aikainen hiili) kasvaa edelleen. Tämä johtuu siitä, että käyttövaiheen energiantarvetta eli käyttöhiiltä optimoidaan jatkuvasti. Samaan aikaan on paljon vaikeampaa vähentää sisältyvää hiiltä, koska rakentamiseen tarvittavien materiaalien valmistukseen kuluu aina resursseja.
Yksi osa-alue, jolla rakennuksen ulkokuoren CO₂-päästöjen vähentämismahdollisuudet ovat valtavat, on oikean julkisivurakenteen valinta. Esimerkiksi suurempien julkisivuyksiköiden suunnittelulla voidaan vähentää alumiinin tarvetta rakenteissa. Kun käytetään vähemmän materiaalia, tuotannon hiilidioksidipäästöt vähenevät, ja suuremmat yksiköt merkitsevät myös vähemmän liitoksia ja pienempää lämpöhäviötä komponenttien kautta. Tämän seurauksena parantunut U-arvo ja siihen liittyvä lisääntynyt energiatehokkuus vaikuttavat myönteisesti hiilijalanjälkeen.
Ikkunoissa profiilin asennussyvyys, pintaleveys, teknologia, pintamuotoilu ja käytetyt vahvikkeet vaikuttavat merkittävästi valmiin elementin GWP-arvoon.
Yleisesti ottaen oikeanlaisilla rakenteellisilla mukautuksilla, jotka eivät rajoitu pelkästään moduulikokojen muuttamiseen, voidaan säästää jopa 40 prosenttia materiaalia verrattuna rakenteisiin, joita ei ole optimoitu tällä tavoin. Jos tämä otetaan huomioon jo kiinteistön suunnitteluvaiheessa, rakennuksen CO₂-arvo on hallittavissa aktiivisesti.
Sijoittajat ja asiakkaat vaativat yhä useammin todisteita siitä, että kestävyyskriteerit on täytetty, esimerkiksi LEED-, BREEAM- ja DGNB-luokitusten muodossa.
Tätä varten Schüco toimittaa EPD-asiakirjoja (Environmental Product Declarations), jotka antavat arkkitehdeille, rakennuttajille, sijoittajille ja rakennusten sertifioijille arvokasta tietoa rakennusosien CO₂-vaikutuksista ja muista ympäristövaikutuksista. Carbon Control -konsultointitiimimme tarjoaa mahdollisuuden luoda yksilöllisen EPD:n tietyille julkisivuelementeille yhdellä napin painalluksella SchüCal-ohjelmiston avulla.
Kiinnostuitko? Kysy meiltä EPD:stä nyt.